Uutishuone
Kausi päättyi vähän yllättäin.
27.02.2010 22:00
Kausi on pulkassa, vaikka käymme vielä helmikuuta. Mitenkäs tässä näin kävi. Niin… siinäpä kysymys. En minä ainakaan tiedä vastausta. Saattaa olla että joku tietää, muttei se enää auta mitään. Ehkä se isoin juttu koko kautta ajatellen oli, että meillä oli tosi nuori ryhmä jalkeilla. Häkkipäät olivat isossa roolissa kauden mittaan ja heidän parhaat A-junnu pelit ovat varmasti vasta edessäpäin. Uskoisin ilonhetkiä vielä riittävän paljonkin. Ja uskon myös tämän kauden antaneen aika paljon sellaista materiaalia valmentajille ja pelaajille, että oikein tulkittuna se kääntyy vielä voimavaraksi.
Mutta tämän päivän pelissä meillä oli kuitenkin kokenut ryhmä, B-junnu ikäiset olivat oman ikäluokkansa apuna ja liigasta oli tullut nippu viime vuoden suomenmestareita paikkaamaan heitä. Vaan ei ollut heistä apua tässä taistossa, kun lappeenrantalais-joukkue näytti mihin asti yltää, jos jotain oikein kovasti haluaa tai niin kuin tässä tapauksessa, ei halua. Sillä he eivät halunneet karsintasarjaan, vaan tarvitsivat pisteen välttääkseen tämän peikon. Kova oli tsemppi ja yritys kosmonauteilla ja sitä kautta saivat onnistumisiakin. Ei kuitenkaan maalin muodossa vaan estäessään meidän maalinteko aikeet. Paikkoja meillä oli enemmän kuin hampaissa, vaan mikään ei auttanut. Aina oli jokin ruumiin- tai varusteenosa edessä kun lauoimme kohti heidän veräjänvartija Andreas Bernardia.
Tappio olisi merkinnyt sputnikille satojen kilometrien kiertoa ympäri suomen taivasta, turhauttavia karsintapelejä pelaten.
He pääsivät lomalle, me jouduimme.
Yritystä ei meiltäkään puuttunut, sillä lauoimme kaikkiaan 86 kertaa heidän 41 vastaan. Bernard joutui torjumaan niistä 58, eikä yhtään päästänyt ohitseen maalin perukoille. Teimmekö hänestä hyvän vai oliko hän. Vähän molempia, sanoisin.
Tämä tehottomuus vaivasi jo Jyväskylässä, jossa lauoimme ja hallitsimme yhtä paljon kuin tässäkin pelissä. Siihen tehottomuuteen kun keksii lääkkeen, niin hyvä tulee.
Vaikka kaaduimme, niin kaaduimme mielestäni saappaat jalassa. Ei ollut suorituksessamme mitään hävettävää millään osa-alueella, ainoastaan huonoa tuuria ja tehottomuutta.
Nyt pari päivää sulatellaan tätä ja siirretään katseet taas tulevaan. Eiköhän sieltä kaikille jotain löydy…ja löytyy varmasti.
BLUES A-NUORET HALUAVAT KIITTÄÄ KAIKKIA JOTKA OVAT KANSSAMME KAUTTA ELÄNEET JA MEITÄ JAKSANEET KANNUSTAA. KIITOS!!
Palataan hallille taas, kun kauden 2010-2011 suhinat alkavat. Mutta ennen sitä saamme vielä jännittää, kuka vuoden hallussamme olleen ”pojan” voittaa hyllylleen.
Tsemppiä kaikille, tasapuolisesti.
Haettiin Jyväskylästä helpot pisteet
25.02.2010 23:00
Hieno kiekkopäivä takana, Suomi voitti Tsekin, Ruotsi hävisi Slovakialle ja me voitettiin JyP. Naiset taistelee pronssista Josen johdolla (mv-valmentaja) Kanadassa. Sieltä vielä mitali kruununa tälle päivälle, niin se on siinä.
Meillä oli sellainen isät vs. pojat peli. Me oltiin isiä. JyP ei ollut ihan valmis tähän taistoon, tosin me olimme aika vahvalla ryhmällä liikkeellä, oli sallisia, lajusia, laaksoja ja rantoja sekä muitakin liigassa nähtyjä kavereita. Jyväskyläläisten alkulämpö meni ketuilleen heidän vain bongaillessa liigapelaajia kaukalon toisesta päästä.
Ensimmäinen erä oli sata nolla meidän, tilanteita syntyi tuon tuosta. Peli oli hetkessä 0-3 , Sami Blomqvist, tavoilleen uskollisena teki kaksi maalia ja Jani Lajunen yhden. Valmentajat peluuttivat suht tasaisesti kaikkia kenttiä, ainakin tasaviisikoin pelattaessa. Ja kaikki kiittivät vastuusta hallitsemalla kenttä tapahtumia mielin määrin.
Toinen ja kolmaskin erä oli samaa kissa ja hiiri leikkiä kuin ensimmäinen. Tosin pelimme taso laski loppua kohden lähemmäksi jyväskyläläisten tasoa, joka oli aika odotettua. Vauhdin yllä pitäminen on vaikeaa vastuksen ollessa niin monta potkua perässä, aivan kuin maalivahdilla, jos ei tule laukauksia tasaisesti, menee peli helposti vaikeaksi itselle.
Meille voitto oli tärkeä, kun varmistelemme pleijari-paikkaa. Ilves ja Ässät hengittävät niskaan, eikä meillä ollut varaa hävitä tätä peliä. Mutta ei tällaisella miehityksellä voi hävitä…vaikka onhan sellainenkin ihme nähty aiemmin syksyllä.
Lauantaina matkaamme Lappeenrantaan. Siellä vastus on varmasti toista luokkaa, sillä heillä on panosta pelissä pyrkiessään välttämään karsintapelejä.
Härkäviikon päätös käytiin Vaasassa.
07.02.2010 23:00
Perjantaina pelattiin kotona kauden toiseksi viimeinen runkosarjan kotiottelu. Vastassa oli Kärpät, Oulusta. He olivat iskussa, saimme tehdä täyden iltapuhteen ja silti jouduimme taipumaan heille luvuin 0-3. Tuntui kuin emme olisi jaksaneet pirteiden oululaisten tahdissa. He ansaitsivat voittonsa ja ne kolme pistettä, jotka mekin olisimme kipeästi tarvinneet. Vaan ei muuta kuin leuka ylös ja eteenpäin.
Sunnuntaina jo lähdettiin taas matkaan, pikainen käynti pohjanmaalla, Vaasassa, oli edessä. Edellinen keikkamme Vaasaan ei ollut mairitteleva, hyviin muistoihin ei jäänyt muuta kuin maukas ateria pelin päätteeksi. Silloin pisteet jäivät sinne, mutta tänään on tarkoitus korjata tilastot siltä osin. Vastuuvalmentaja Mika Kero sanoi, ”Tänään lähdetään pelaamaan omaa peliä ja uskotaan työntekoon”. Ja myös tapahtui, töitä pojat paiskoivat ja kovasti yrittivät.
En tarkistanut tilastoista, mutta sanovat heidän hävinneen kotonaan ainoastaan kahdesti tällä kaudella. Jos se pitää paikkansa, niin tiukka iltapuhde on luvassa. Ja sellainenhan siitä tulikin, pohjalaiset saivat tehtyä avausmaalin ekassa erässä, vaikka paikat olivat meilläkin, useampaakin osumaan.
Toisessa erässä Tomi Ståhlhammar onnistui lyömään kiekon lähes tyhjään maaliin Joonas Saaren syötöstä ja näin tasoittamaan pelin yhteen yhteen. Vastaavista paikoista muistan pukin menneen aika usein vielä ohikin, ei välttämättä Stolella, mutta aina jollain vuorollaan. Muita tilastomerkintöjä tässä erässä oli vain kaksi jäähyä meille kaverin yhtä vastaan.
Tuomaritoiminta Vaasassa on puhuttanut aika tavalla kauden aikana eri joukkueiden kesken, aina kun oikeudenjakajista on tullut puhetta. Mutta en minä huomannut tänään mitään ihmeellistä yleisestä linjasta poikkeavaa, suht samanlaista kuin muillakin paikkakunnilla, sanoisin. Onneksi näin, viimeksi linja oli kaikkea muuta kuin tasainen. Kotivoitot olivat siivittäneet yleisöäkin katsomoon kiitettävästi, ehkä runsaslukuisemmin kuin muilla paikkakunnilla tässä sarjassa.
Kolmannessa erässä runsas yleisö sai todistaa, ettei Sami Blomqvistin maine maalintekijänä ole tuulesta temmattu. Hän teki johtomaalin hallitusti omasta ribaristaan. Johdimme peliä 1-2, mutta emme onnistuneet pitämään johtoa loppuun asti. Kaksi ja puoli minuuttia oli jäljellä, kun vaasalaiset onnistuivat ”putoavalla lehdellä”, ”perhosella”, ”vilkkukiekolla” tasoittamaan pelin harmillisesti. 2-2 ja jatkoaika koitti jälleen kerran.
Se ei ehtinyt vanheta kuin 30 sekuntia, kun tehokaksikkomme Blomqvist/Ståhlhammar lopetti vaasalaisten pyristelyn. Blunkka maalasi ja Stole syötti. Pelin päätyttyä Mika Kero ynnäsi peliä ja sanoi, ”Emme onnistuneet pelaaman oikein johtoasemaamme ja niin he pääsivät tasoittamaan. Alivoima pelimme sitä vastoin onnistui tänään loistavasti. Yritys kautta linjan oli sovitun mukainen”.
Edessä on kymmenen päivän treeniputki, ennen kuin Ässät kampeaa ovista sisään Matinkylän latoon, 17.2.
Härkäviikon päätös koitos käytiin Vaasassa.
07.02.2010 23:00
Perjantaina pelattiin kotona kauden toiseksi viimeinen runkosarjan kotiottelu. Vastassa oli Kärpät, Oulusta. He olivat iskussa, saimme tehdä täyden iltapuhteen ja silti jouduimme taipumaan heille luvuin 0-3. Tuntui kuin emme olisi jaksaneet pirteiden oululaisten tahdissa. He ansaitsivat voittonsa ja ne kolme pistettä, jotka mekin olisimme kipeästi tarvinneet. Vaan ei muuta kuin leuka ylös ja eteenpäin.
Sunnuntaina jo lähdettiin taas matkaan, pikainen käynti pohjanmaalla, Vaasassa, oli edessä. Edellinen keikkamme Vaasaan ei ollut mairitteleva, hyviin muistoihin ei jäänyt muuta kuin maukas ateria pelin päätteeksi. Silloin pisteet jäivät sinne, mutta tänään on tarkoitus korjata tilastot siltä osin. Vastuuvalmentaja Mika Kero sanoi, ”Tänään lähdetään pelaamaan omaa peliä ja uskotaan työntekoon”. Ja myös tapahtui, töitä pojat paiskoivat ja kovasti yrittivät.
En tarkistanut tilastoista, mutta sanovat heidän hävinneen kotonaan ainoastaan kahdesti tällä kaudella. Jos se pitää paikkansa, niin tiukka iltapuhde on luvassa. Ja sellainenhan siitä tulikin, pohjalaiset saivat tehtyä avausmaalin ekassa erässä, vaikka paikat olivat meilläkin, useampaakin osumaan.
Toisessa erässä Tomi Ståhlhammar onnistui lyömään kiekon lähes tyhjään maaliin Joonas Saaren syötöstä ja näin tasoittamaan pelin yhteen yhteen. Vastaavista paikoista muistan pukin menneen aika usein vielä ohikin, ei välttämättä Stolella, mutta aina jollain vuorollaan. Muita tilastomerkintöjä tässä erässä oli vain kaksi jäähyä meille kaverin yhtä vastaan.
Tuomaritoiminta Vaasassa on puhuttanut aika tavalla kauden aikana eri joukkueiden kesken, aina kun oikeudenjakajista on tullut puhetta. Mutta en minä huomannut tänään mitään ihmeellistä yleisestä linjasta poikkeavaa, suht samanlaista kuin muillakin paikkakunnilla, sanoisin. Onneksi näin, viimeksi linja oli kaikkea muuta kuin tasainen.
Kotivoitot olivat siivittäneet yleisöäkin katsomoon kiitettävästi, ehkä runsaslukuisemmin kuin muilla paikkakunnilla tässä sarjassa.
Kolmannessa erässä runsas yleisö sai todistaa, ettei Sami Blomqvistin maine maalintekijänä ole tuulesta temmattu. Hän teki johtomaalin hallitusti omasta ribaristaan. Johdimme peliä 1-2, mutta emme onnistuneet pitämään johtoa loppuun asti. Kaksi ja puoli minuuttia oli jäljellä, kun vaasalaiset onnistuivat ”putoavalla lehdellä”, ”perhosella”, ”vilkkukiekolla” tasoittamaan pelin harmillisesti. 2-2 ja jatkoaika koitti jälleen kerran.
Se ei ehtinyt vanheta kuin 30 sekuntia, kun tehokaksikkomme Blomqvist/Ståhlhammar lopetti vaasalaisten pyristelyn. Blunkka maalasi ja Stole syötti. Pelin päätyttyä Mika Kero ynnäsi peliä ja sanoi, ”Emme onnistuneet pelaaman oikein johtoasemaamme ja niin he pääsivät tasoittamaan. Alivoima pelimme sitä vastoin onnistui tänään loistavasti. Yritys kautta linjan oli sovitun mukainen”.
Kaksi pistettä saimme ja vatsan täyteen välimerenmureketta, ei paha.
Edessä on kymmenen päivän treeniputki, ennen kuin Ässät kampeaa ovista sisään Matinkylän latoon, 17.2.
Turus tuli turppii ja yks pist
03.02.2010 23:00
Lähdettiin hakemaan pleijari paikkaa Turusta, tosin hävittiin tai voitettiin, ei se paikka tällä pelillä ratkea, mutta voitto helpottaisi vähän oloa. Viivan tuntumassa on kaikki vielä auki ja meillä on onneksi homma vielä omissa käsissä.
Turku-halli on aika iso näyttämö A-junnu peleihin, sen sai myös valmentajat todeta alkulämmön aikana, kun hukkasivat joukkueen. Mutta onneksi pojat löysivät takaisin omaan pukukoppiin hyvissä ajoin ennen pelin alkua. Tilanne oli pelottava. Turussa kaikki on suurta, halli, kaukalo, puheet…jne.
Ensimmäinen erä meni taas vähän niin kuin ketuilleen, aivan kuin Jokereitakin vastaan viime taistossa. Kaukalon kokoko mätti vai mikä? Peli ei vain asettunut uomiin, vaikka ei turkulaisillakaan pelissä hurraamista ollut. Mutta kun ylivoimallakaan ei saatu yhtään laukausta kohti Joni Ortiota,niin jotain pitäis tehrä. TPS onnistui kerran tähän erään yllättämään Erno Suomalaisen aivan ”sota-alueelta”.
Toinen erä oli jo parempi, vaikka turha tässä on mitään voltteja heitellä, sillä tehotonta se oli. Jonkin verran saimme paikkoja, mutta ei yhtään kiekkoa ohi Ortion, pussin perälle. Vaan ei onnistuneet turkulaisetkaan meidän päässä, onneksi. Peli oli edelleen toisen erän päättyessä 0-1.
Kolmannessakaan erässä ei ollut hurraamista. Vielä kun Tomi Ståhlhammar sai kyseenalaisen kympin, niin tuntui, että viimeinenkin oljenkortemme on käytetty. Hän pelasi vahvasti, tuoden useasti kiekon hyökkäysalueellemme sekä röyhkeästi nousten kaverin maalille. Tuntui vain siltä, että hän oli aika yksin nousuissaan. Mutta onneksi saimme työvoiton ja onnistuimme puristamaan yhden maalin. Maali syntyi, kun Valtteri Virkkunen teki ”Stolet” ja toi kiekon vahvasti ylös laitaa viistäen. Syöttö paluumuuttaja Joonas Saarelle, joka jatkoi pukin armoitetulle maalinsylkijälle, Uusivirran Lasselle. Tarkka laukaus ylämummoon, kiekko kimpoili maalissa kuin teräskuula flipperissä. Peli oli tasan, oikeutetusti, niin… oikeutetusti, vaikka emme esittäneet tällä kertaa kummoistakaan peliä, niin palloseura ei senkään vertaa kehuja ansaitse.
Jatko-aika koitti ja totutusta poiketen aloitimme täysilukuisena, mikä osaltaan lupasi hyvää. Aiemmin olimme jatkoajat yleensä hävinneet, emmekä tänäänkään poikkeusta siihen tilastoon tehneet, päinvastoin vahvistimme sitä, valitettavasti. Sillä ajassa 62:00 turkulaiset onnistuivat päättämään pelin, valitettavasti. Ei mennyt ihan oikein, mutta tää on tätä.
Perjantaina Matinkylään saapuu Kärpät, tervetuloa kannustamaan.
