Uutishuone
Onneksi on Lahdesta lyhyt matka kotiin
25.11.2009 22:00
Keskiviikko-peli Lahdessa, onneksi ei sen kauempana. Pelicans oli ottanut hyvän voiton Kärpistä menneenä viikonloppuna. Siitä voi odottaa, että pelistä tulee paha. Vaan niinhän se on ollut aina näiden vesilintujen kanssa. Meillä taas on tappio tappion perään tilillä, joten nyt pitäisi kääntää kelkka.
Aloitimme pelin hyvin, hätää ei näyttänyt olevan. Mutta silti kaveri teki avausmaalin, siniviivalta suht löysä lämäri, mutta ilmeisesti maskin takaa, sillä olisi Jonathan Iilahti maalillamme se muuten napannut. Sam Roos tasoitti pelin erän puolessa välissä. Jatkoimme hyvällä liikkeellä peliä, mutta taas, Pelikaanit tekivät maalin, höh. Joko luullaan pelin olevan helpompaa tai sitten ei välitetä, näyttää vähän niin kuin puolivaloilla pelailtaisiin. ”Maali tuli, noh kai se siitä”-asenne ei toimi tällä tasolla. Onneksi ketju Tamminen-Kilpeläinen-Aaltonen onnistui tasoittamaan pelin ennen erätaukoa, ensimmäisen maalilla. Erässä oli maalipaikkoja vaikka kaverille jakaa, ja niinhän me pari niille annettiinkin, vaikka eivät ansainneetkaan. Ikävä kyllä kovalla prosentilla ne myös hyödynsivät paikkansa.
Toisessa erässä jalkamme ehkä hieman hyytyi, mutta silti tuntui, ettei mitään hätää ole. Menimme johtoonkin Tomi Tyrväisen siniviiva-laukauksella. Lahtelaiset eivät saaneet tässä erässä oikein otetta missään vaiheessa peliin. Tähän asti peli oli ollut meidän ja väistämättä näytti siltä, että saamme pitkästä aikaa täyden pistepotin. Tosin tällaiset ajatukset ovat monesti kolahtaneet omaan nilkkaan.
Ja niin taas, sillä kolmannen erän alkuun lahtelaiset tulivat kuin uudesti syntyneinä ja halusivat kääntää pelin itselleen, sen myös tehden. Emme onnistuneet estämään heitä, vaan hyörinä maalimme ympärillä jatkui useamman vaihdon ajan. Ja niin, ainoastaan muutama minuutti erän alusta ja he olivat siirtyneet tavoittamattomaan 4-3 johtoon tehtyään kaksi maalia.Olisihan se ollut katsomosta katsottuna helpostikin tavoitettavissa, mutta niin kuin tiedetään, siellähän ne kovimmat pelimiehet istuu. Pelimme oli kuitenkin lievästi sanottuna tehotonta. Kiekkoja heitellään maalille kiitettävä määrä, mutta kun kukaan ei laita niitä pussiin, niin siinä on iso riski, että häviää pelin.
Kautta on onneksi vielä jäljellä, mutta pelivara on mielestäni nyt käytetty loppuun ja pitää alkaa kääntämään näitä taistoja itselle.
Lauantaina Lukko tulee Matinkylään, siitä olisi hyvä aloittaa nousu ja alkaahan se!!
Kohti etelää
22.11.2009 23:00
Matka taittui jo kotiinpäin, kun tulimme Raksilaan. Iso halli oli yllättävän hiljainen, ei ristin sielua liikkunut käytävillä, jäällä pyörähteli Susanna Pöykiö siskonsa opastuksella. He hioivat samaa pyörähdystä varmaan tunnin, kolme minuuttia sitä jaksoi seurata. Muuten paikka oli autio. Kärppiä alkoi pikku hiljaa nousta koloistaan ja normaalit peliä edeltävät sutinat hallissa alkoivat.
Olimme valmistautuneet peliin normaalin matkapelin tavoin, kaiken piti olla kunnossa. KalPa-peli ei ollut vaatinut verojaan pelaajistosta. Kokoonpano oli sama kuin Kuopiossa, eli kaikki mukana olleet olivat rosterissa.
Ensimmäinen erä oli meiltä hyvä, toisin sanoen jatkettiin siitä mihin Kuopiossa jäimme. Saimme pelata ylivoimaa runsaasti, sillä muutamalla Kärpällä meni otteet vähän överiksi. Onnistumme ylivoiman turvin siirtymään 2-0 johtoon, vaikka paikkoja oli kyllä useampaankin osumaan. Näissä peleissä vaan yksinkertaisesti pitää pistää paikoista sisään, sillä ne paikat ovat aina kortilla. Maaleistamme vastasi Joonas Nättinen, joka pelasi muutenkin erittäin hyvät pelit tällä tourilla. Oli esimerkkinä tekemisestä ja rauhallisuudellaan rauhoitti muun muassa ylivoimia, joissa kiekko kulki lavasta toiseen aika ajoin mallikkaasti.
Toinen erä oli meiltä uninen ja siinä Kärpät onnistuivatkin tasoittamaan pelin, tosin ylivoiman turvin.
Kolmannessa erässä olimme taas paremmin mukana pelissä, mutta kiekkoa emme saaneet maaliin, vaikka pääsimme useamman minuutin kokeilemaan ylivoimaa. Vaan päinvastoin he onnistuivat rohkealla karvauksella yllättämään puolustuksemme ja tekemään alivoimamaalin joka osoittautui myös voittomaaliksi, valitettavasti. Pelistä ja koko reissusta, ainakin pelien osalta jäi huono maku. Mikäs muukaan voi jäädä kun yhden pisteen kuudesta tuomme tuliaisena pohjoisesta. Voi voi, ”mutta kyllä se siitä” sanoisi muuan presidentti.
Sitten alkoi kahdeksan tunnin laskeutuminen alamäkeen kohti etelää, koti-ikävä ja harmitus saatteliana.
Viikolla käymme Lahdessa, Pelicansin vieraana ja sitten lauantaina saapuu Rauman Lukko Matinkylään. Olisi tarkoitus pistää viikolla jo liian pitkäksi venynyt tappioputki poikki.
Matkalla pohjoiseen...
22.11.2009 10:38
Pohjoisen matka on taas alkanut, eikä kukkokaan ole vielä herännyt ja me mennään jo Lahdentiellä. Ensimmäinen etappi päättyy Heinolan Tähtihoviin, josta noukimme kolme B-junnua mukaan. Vartin verryttelytauko ja matka jatkuu kohti Kuopioo. Energiavarannot täytämme Juvan Shellillä. Perillä Kuopiossa normaali valmistautuminen peliin ja peli käyntiin.
Heti pelin alusta näki, että tänään ollaan hyvällä asenteella liikkeellä. Kuopiolaiset tiedetään vahvaksi ryhmäksi, vaan kuinka on. Erän puolessa välissä onnistuvat maalinteossa meidän hyvästä estelystä huolimatta. Pelimme oli rauhallista ja järkevän oloista, oikein mukavaa seurattavaa. Liekö Joonas Nättinen omalla hyvällä pelillään tartuttanut muihinkin roimasti itseluottamusta, joka huokui joka kaverin otteissa. KalPan johto pitikin aina erän viimeiselle sekunnille asti, sillä Jami Tamminen sai kiekon muutama sekunti aikaisemmin punaviivalla ja polkaisi pukin kanssa irti vastustajista kohti kuopiolaisten maalia ja sijoitti pikkumustan yläbörsään yli jäässä olleen hölmistyneen savolaiskopparin. Erä oli siinä ja tasoitus oli vähintäänkin ansaittu.
Toisessa erässä pelimme vain parani, fiilis oli hyvä ja hyvät suoritukset seurasivat toisiaan. Savolaiset onnistuivat kuitenkin juonimaan erän ainokaisen ylivoimalla. Meille olisi kuulunut taas tasoitusmaali ja johtomaalikin, jos olisi oikeus toteutunut. Vaan väärin meni, ei saatu maalia aikaan.
Kolmannessa erässä oli pari sellaista sekavaa jaksoa meillä, joita ei näkynyt kahdessa ensimmäisessä erässä. Mutta nyt onnistuimme kuitenkin maalin teossa, sillä Joonas Nättinen päätti yhden monista hyvistä ylivoimistamme lyöntilaukaukseen, joka kilahti ristikon kautta verkon perille. Jatkoaika häämötti. Hallitsimme kenttätapahtumia läpi ottelun ja tuntui väärältä antaa kuopiolaisille tämä yksikin piste. Mutta jatkoajan jouduimme aloittamaan vajaalukuisena ja nyt sitten kun peli oli maalista poikki osiossa, niin saivat sellaisen värkättyä.
” ¤&%¤&%#” ajattelin.
Olimme taas liikkeellä ehkä sarjan keski-iältään nuorimalla joukkueella, seitsemällä kasvosuojin varustetun pojan vahvistamana. Tätäkin faktaa vastaan suorituksemme oli hyvä, vaikka tulikin vain yksi piste. Mutta tulevaisuus on valoisa, me käännämme nämä jatkoaika-pelit tällaisten suoritusten jatkuessa varmasti kotiin.
Illaksi ajettiin Maalaiskartano Pihkalan lämpöiseen ja kodikkaan oloiseen huomaan.
Aamusta sitten lähdemme Ouluun, jossa Kärpät nuolevat haavojaan Pelikaanien antaman selkäsaunan jäljiltä.
Vähän porista pitää
20.11.2009 23:00
Lauantaina 14.11. pelattiin vieraspeli Porissa Ässiä vastaan. Ottelu oli meille murheellinen, Ässien vieden kamppailun 4-1 luvuin. Olihan meilläkin paikkamme vaan ei saatu pukkia sisään avopaikoistakaan. Lukuun ottamatta Huovilan Niklasta, joka muutenkin pelasi kelpo pelin. Tää on välillä tällaista. Vielä kun lisätään Kettukankaan Niken rannevamma päivän tapahtumiin, niin saadaan aika kurja kertomus tästä reissusta. Ei paljo huvita kirjoittaa, enkä tämän enempää siitä kirjotakkaan. Tilastot löytyy SJL:n sivuilta.
18.11. pelattiin sitten parempi peli kotona Matinkylässä HIFK:ta vastaan. Peli oli viihdyttävä A-junnu koitos. Tasainen vääntö jossa maaleja tehtiin vuoro tahtiin, taklattiin suht puhtaasti ja sopivasti kinattiin. Peli sai salama-alun, kun IFK pääsi yllättämään Jonathan Iilahden maalillamme jo parinkymmenen sekunnin peli jälkeen. Tsäkä, sanoisin. Mutta onneksi peli oli niin nuori, ettei se paljoa nakertanut, sillä kaikki tiesi kaiken olevan vielä auki. Eikä aikaakaan kun jo tasoitimme pelin. Forsströmin Juuso, joka oli juuri noussut ylös sairasvuoteen pohjalta, akut täynnä energiaa ja joka kirmasi koko pelin ympäri kenttää, ei ilman päämäärää, vaan esimerkkiä näyttäen sekä ”nälkäisimmän pelaajan”-palkinnon arvoisesti, teki tämän tärkeän maalin.
Toisen erän ainokaisen teki Sam Roos maalin edestä sutimalla. Näin veimme erän nimiimme 1-0. Erän alussa ifk ehkä vähän hallitsi, mutta juuri heidän orastavan hallinnan kesken kävimme tuikkaamassa maalin ja niin loppui sekin pyöriminen meidän päässä. Maalin jälkeen myös näennäinen epätasapaino tasoittui.
Kolmannessa erässä Kollit tulivat tasoihin ja vielä ohikin. Erän alkua he taas lievästi hallitsivat, vaan sitten jälleen tasoittui. Vaikka pelimme oli suht hyvää, niin silti oli yllättävän vaikeaa tasoittaa peli. Vasta Ahokkaan Josen ottaman aikalisän jälkeen onnistuimme tasoituksessa ja siirtämään pelin ratkaisun jatkoajalle. Valitettavasti sitä lystiä ei kestänyt kuin reilu minuutti, kun saivat sohittua kiekon ylivoimalla ohi Iilahden hyvin vartioiman pömpelin. Peli päätyi näin ollen 3-4. Kolmannessa erässä Iilahti näytti sellaisen torjunnan joita pitäisi tulla joka pelissä parikin kappaletta, silloin vastustaja ei montaa maalia aikaiseksi saisikaan. Se oli sellainen ”haamutorjunta”.
Yksi piste on kuitenkin parempi kuin Ässä-pelin nolla. Tulevana viikonloppuna lähdemme Kuopio-Oulu-linjalle.
TPS tasasi puntit.
12.11.2009 08:00
TPS myös saapui jo toistamiseen Matinkylään ennen kuin me olemme päässeet kertaakaan lähtemään omista siihen suuntaan. Elikkä se minun viime kertainen kritisointini hitaista lähdöistä JyPin kohdalla ei ollut aivan tuulesta temmattu.
Edellinen kohtaamisemme Matinkylässä oli päättynyt meidän 4-1 voittoon ja sille haettiin nyt jatkumoa. Avuksi oli saatu armoitettu maalinsylkijä Sami Blomqvist. Vaan ei onnistunut hän tänään lempi puuhassaan, mutta saalisti hän kuitenkin kaksi syöttö pistettä. Tyylilleen Sami on ollut uskollinen jo vuosia, kova yritys ja paljon laukauksia. Hän laukoo joka paikasta, tässäkin pelissä 13 kertaa kohti TPS-maalia. Tässä tyylissä pelata on paljon oppimista monella junnulla ja vähän vanhemmallakin pelimiehellä joka tuskailee olemattoman maalisaldonsa kanssa. Mainittakoon että seuraavaksi eniten laukoi Kai Lehtinen, 9 kertaa. Joka sinällään on myös reilusti yli keskiarvon. Tänään ei vain näistä 22 laukauksesta yksikään löytänyt tietään pussin perälle, valitettavasti.
Sen sijaan Kristian Näkyvä onnistui kahdesti laukauksessaan, toinen tosin ohjautui Halisen Petterin kainalosta maalin perille mutta toinen meni suoraan. Hän oli mielestäni muutenkin tässä pelissä puolustaja paikallaan.
Peli alkoi meiltä vahvasti, painoimme sitä TPS-päätyyn koko ensimmäisen erän. Ja saimme pari onnistumistakin. Ensimmäisen ylivoimalla suti Miro Aaltonen verkkoon ja toisen Kristian Näkyvä tasakentin. Turkulaiset onnistuivat siinä välissä ikävä kyllä tasoittamaan kertaalleen. Erätauolle menimme hyvällä fiiliksellä 2-1 johdossa.
Vaan ehkä liiankin hyvällä, sillä pelimme sekosi toisessa erässä totaalisesti. Kiekon pintaa sudittiin lumesta tyhjäksi tuo tuosta tai sitten annettiin peliväline vastustajalle vaikka tähdättiin oma kaverin lapaan. Tuommoinen peli ikävä kyllä näkyi tänään myös taululla. Turkulaiset palloseuran pojat kirivät johtoon tekemillään kolmella maalilla tässä erässä.
Kolmanteen erään tulimme taas uudesti latautuneena. Saimme otetta pelistä ja onnistuimme kahdesti kaventamaan, Halinen ja Virkkunen, heidän johtonsa yhteen maaliin, vaan ei se riitä, pitää päästä tasoihin ja ohikin, mikäli mielii täysiä pisteitä. Joka tapauksessa maalintekopaikat voitiin kirjata meille n. suunnilleen 24/12, jos se jotakin lohduttaa. Ja vaikkei lohduttaisikaan, niin toivoa se ainakin antaa.
Näin katkesi jo neljään peliin venynyt palloseuran tappioputki… valitettavasti, sekä meidän viiteen peliin yltänyt voittoputki… valitettavasti, luvuin 4-5.
Lauantaina lähdemme Poriin ja sitten taas ensi keskiviikkona pelaamme Matinkylässä, jolloin vastustaja tulee satamakaupungistamme, HIFK.