Uutishuone
Kausi päättyi vähän yllättäin.
27.02.2010 22:00
Kausi on pulkassa, vaikka käymme vielä helmikuuta. Mitenkäs tässä näin kävi. Niin… siinäpä kysymys. En minä ainakaan tiedä vastausta. Saattaa olla että joku tietää, muttei se enää auta mitään. Ehkä se isoin juttu koko kautta ajatellen oli, että meillä oli tosi nuori ryhmä jalkeilla. Häkkipäät olivat isossa roolissa kauden mittaan ja heidän parhaat A-junnu pelit ovat varmasti vasta edessäpäin. Uskoisin ilonhetkiä vielä riittävän paljonkin. Ja uskon myös tämän kauden antaneen aika paljon sellaista materiaalia valmentajille ja pelaajille, että oikein tulkittuna se kääntyy vielä voimavaraksi.
Mutta tämän päivän pelissä meillä oli kuitenkin kokenut ryhmä, B-junnu ikäiset olivat oman ikäluokkansa apuna ja liigasta oli tullut nippu viime vuoden suomenmestareita paikkaamaan heitä. Vaan ei ollut heistä apua tässä taistossa, kun lappeenrantalais-joukkue näytti mihin asti yltää, jos jotain oikein kovasti haluaa tai niin kuin tässä tapauksessa, ei halua. Sillä he eivät halunneet karsintasarjaan, vaan tarvitsivat pisteen välttääkseen tämän peikon. Kova oli tsemppi ja yritys kosmonauteilla ja sitä kautta saivat onnistumisiakin. Ei kuitenkaan maalin muodossa vaan estäessään meidän maalinteko aikeet. Paikkoja meillä oli enemmän kuin hampaissa, vaan mikään ei auttanut. Aina oli jokin ruumiin- tai varusteenosa edessä kun lauoimme kohti heidän veräjänvartija Andreas Bernardia.
Tappio olisi merkinnyt sputnikille satojen kilometrien kiertoa ympäri suomen taivasta, turhauttavia karsintapelejä pelaten.
He pääsivät lomalle, me jouduimme.
Yritystä ei meiltäkään puuttunut, sillä lauoimme kaikkiaan 86 kertaa heidän 41 vastaan. Bernard joutui torjumaan niistä 58, eikä yhtään päästänyt ohitseen maalin perukoille. Teimmekö hänestä hyvän vai oliko hän. Vähän molempia, sanoisin.
Tämä tehottomuus vaivasi jo Jyväskylässä, jossa lauoimme ja hallitsimme yhtä paljon kuin tässäkin pelissä. Siihen tehottomuuteen kun keksii lääkkeen, niin hyvä tulee.
Vaikka kaaduimme, niin kaaduimme mielestäni saappaat jalassa. Ei ollut suorituksessamme mitään hävettävää millään osa-alueella, ainoastaan huonoa tuuria ja tehottomuutta.
Nyt pari päivää sulatellaan tätä ja siirretään katseet taas tulevaan. Eiköhän sieltä kaikille jotain löydy…ja löytyy varmasti.
BLUES A-NUORET HALUAVAT KIITTÄÄ KAIKKIA JOTKA OVAT KANSSAMME KAUTTA ELÄNEET JA MEITÄ JAKSANEET KANNUSTAA. KIITOS!!
Palataan hallille taas, kun kauden 2010-2011 suhinat alkavat. Mutta ennen sitä saamme vielä jännittää, kuka vuoden hallussamme olleen ”pojan” voittaa hyllylleen.
Tsemppiä kaikille, tasapuolisesti.
