Uutishuone
Bluesin A-nuorten Tryout Camp järjestetään 6-7.4.10.
24.03.2010 10:30
Huippukiekkoiluun tähtäävä 91-93 syntynyt pelaaja, Blues A tarjoaa sinulle mahdollisuuden edetä urallasi eteenpäin huippua kohti.
Tryout Camp järjestetään 6-7.4. Espoossa
lisätiedot ja ilmoittautumiset:
vastuuvalmentaja Jussi Ahokas 041-435 2929
Kausi päättyi vähän yllättäin.
27.02.2010 22:00
Kausi on pulkassa, vaikka käymme vielä helmikuuta. Mitenkäs tässä näin kävi. Niin… siinäpä kysymys. En minä ainakaan tiedä vastausta. Saattaa olla että joku tietää, muttei se enää auta mitään. Ehkä se isoin juttu koko kautta ajatellen oli, että meillä oli tosi nuori ryhmä jalkeilla. Häkkipäät olivat isossa roolissa kauden mittaan ja heidän parhaat A-junnu pelit ovat varmasti vasta edessäpäin. Uskoisin ilonhetkiä vielä riittävän paljonkin. Ja uskon myös tämän kauden antaneen aika paljon sellaista materiaalia valmentajille ja pelaajille, että oikein tulkittuna se kääntyy vielä voimavaraksi.
Mutta tämän päivän pelissä meillä oli kuitenkin kokenut ryhmä, B-junnu ikäiset olivat oman ikäluokkansa apuna ja liigasta oli tullut nippu viime vuoden suomenmestareita paikkaamaan heitä. Vaan ei ollut heistä apua tässä taistossa, kun lappeenrantalais-joukkue näytti mihin asti yltää, jos jotain oikein kovasti haluaa tai niin kuin tässä tapauksessa, ei halua. Sillä he eivät halunneet karsintasarjaan, vaan tarvitsivat pisteen välttääkseen tämän peikon. Kova oli tsemppi ja yritys kosmonauteilla ja sitä kautta saivat onnistumisiakin. Ei kuitenkaan maalin muodossa vaan estäessään meidän maalinteko aikeet. Paikkoja meillä oli enemmän kuin hampaissa, vaan mikään ei auttanut. Aina oli jokin ruumiin- tai varusteenosa edessä kun lauoimme kohti heidän veräjänvartija Andreas Bernardia.
Tappio olisi merkinnyt sputnikille satojen kilometrien kiertoa ympäri suomen taivasta, turhauttavia karsintapelejä pelaten.
He pääsivät lomalle, me jouduimme.
Yritystä ei meiltäkään puuttunut, sillä lauoimme kaikkiaan 86 kertaa heidän 41 vastaan. Bernard joutui torjumaan niistä 58, eikä yhtään päästänyt ohitseen maalin perukoille. Teimmekö hänestä hyvän vai oliko hän. Vähän molempia, sanoisin.
Tämä tehottomuus vaivasi jo Jyväskylässä, jossa lauoimme ja hallitsimme yhtä paljon kuin tässäkin pelissä. Siihen tehottomuuteen kun keksii lääkkeen, niin hyvä tulee.
Vaikka kaaduimme, niin kaaduimme mielestäni saappaat jalassa. Ei ollut suorituksessamme mitään hävettävää millään osa-alueella, ainoastaan huonoa tuuria ja tehottomuutta.
Nyt pari päivää sulatellaan tätä ja siirretään katseet taas tulevaan. Eiköhän sieltä kaikille jotain löydy…ja löytyy varmasti.
BLUES A-NUORET HALUAVAT KIITTÄÄ KAIKKIA JOTKA OVAT KANSSAMME KAUTTA ELÄNEET JA MEITÄ JAKSANEET KANNUSTAA. KIITOS!!
Palataan hallille taas, kun kauden 2010-2011 suhinat alkavat. Mutta ennen sitä saamme vielä jännittää, kuka vuoden hallussamme olleen ”pojan” voittaa hyllylleen.
Tsemppiä kaikille, tasapuolisesti.
Haettiin Jyväskylästä helpot pisteet
25.02.2010 23:00
Hieno kiekkopäivä takana, Suomi voitti Tsekin, Ruotsi hävisi Slovakialle ja me voitettiin JyP. Naiset taistelee pronssista Josen johdolla (mv-valmentaja) Kanadassa. Sieltä vielä mitali kruununa tälle päivälle, niin se on siinä.
Meillä oli sellainen isät vs. pojat peli. Me oltiin isiä. JyP ei ollut ihan valmis tähän taistoon, tosin me olimme aika vahvalla ryhmällä liikkeellä, oli sallisia, lajusia, laaksoja ja rantoja sekä muitakin liigassa nähtyjä kavereita. Jyväskyläläisten alkulämpö meni ketuilleen heidän vain bongaillessa liigapelaajia kaukalon toisesta päästä.
Ensimmäinen erä oli sata nolla meidän, tilanteita syntyi tuon tuosta. Peli oli hetkessä 0-3 , Sami Blomqvist, tavoilleen uskollisena teki kaksi maalia ja Jani Lajunen yhden. Valmentajat peluuttivat suht tasaisesti kaikkia kenttiä, ainakin tasaviisikoin pelattaessa. Ja kaikki kiittivät vastuusta hallitsemalla kenttä tapahtumia mielin määrin.
Toinen ja kolmaskin erä oli samaa kissa ja hiiri leikkiä kuin ensimmäinen. Tosin pelimme taso laski loppua kohden lähemmäksi jyväskyläläisten tasoa, joka oli aika odotettua. Vauhdin yllä pitäminen on vaikeaa vastuksen ollessa niin monta potkua perässä, aivan kuin maalivahdilla, jos ei tule laukauksia tasaisesti, menee peli helposti vaikeaksi itselle.
Meille voitto oli tärkeä, kun varmistelemme pleijari-paikkaa. Ilves ja Ässät hengittävät niskaan, eikä meillä ollut varaa hävitä tätä peliä. Mutta ei tällaisella miehityksellä voi hävitä…vaikka onhan sellainenkin ihme nähty aiemmin syksyllä.
Lauantaina matkaamme Lappeenrantaan. Siellä vastus on varmasti toista luokkaa, sillä heillä on panosta pelissä pyrkiessään välttämään karsintapelejä.
Härkäviikon päätös käytiin Vaasassa.
07.02.2010 23:00
Perjantaina pelattiin kotona kauden toiseksi viimeinen runkosarjan kotiottelu. Vastassa oli Kärpät, Oulusta. He olivat iskussa, saimme tehdä täyden iltapuhteen ja silti jouduimme taipumaan heille luvuin 0-3. Tuntui kuin emme olisi jaksaneet pirteiden oululaisten tahdissa. He ansaitsivat voittonsa ja ne kolme pistettä, jotka mekin olisimme kipeästi tarvinneet. Vaan ei muuta kuin leuka ylös ja eteenpäin.
Sunnuntaina jo lähdettiin taas matkaan, pikainen käynti pohjanmaalla, Vaasassa, oli edessä. Edellinen keikkamme Vaasaan ei ollut mairitteleva, hyviin muistoihin ei jäänyt muuta kuin maukas ateria pelin päätteeksi. Silloin pisteet jäivät sinne, mutta tänään on tarkoitus korjata tilastot siltä osin. Vastuuvalmentaja Mika Kero sanoi, ”Tänään lähdetään pelaamaan omaa peliä ja uskotaan työntekoon”. Ja myös tapahtui, töitä pojat paiskoivat ja kovasti yrittivät.
En tarkistanut tilastoista, mutta sanovat heidän hävinneen kotonaan ainoastaan kahdesti tällä kaudella. Jos se pitää paikkansa, niin tiukka iltapuhde on luvassa. Ja sellainenhan siitä tulikin, pohjalaiset saivat tehtyä avausmaalin ekassa erässä, vaikka paikat olivat meilläkin, useampaakin osumaan.
Toisessa erässä Tomi Ståhlhammar onnistui lyömään kiekon lähes tyhjään maaliin Joonas Saaren syötöstä ja näin tasoittamaan pelin yhteen yhteen. Vastaavista paikoista muistan pukin menneen aika usein vielä ohikin, ei välttämättä Stolella, mutta aina jollain vuorollaan. Muita tilastomerkintöjä tässä erässä oli vain kaksi jäähyä meille kaverin yhtä vastaan.
Tuomaritoiminta Vaasassa on puhuttanut aika tavalla kauden aikana eri joukkueiden kesken, aina kun oikeudenjakajista on tullut puhetta. Mutta en minä huomannut tänään mitään ihmeellistä yleisestä linjasta poikkeavaa, suht samanlaista kuin muillakin paikkakunnilla, sanoisin. Onneksi näin, viimeksi linja oli kaikkea muuta kuin tasainen. Kotivoitot olivat siivittäneet yleisöäkin katsomoon kiitettävästi, ehkä runsaslukuisemmin kuin muilla paikkakunnilla tässä sarjassa.
Kolmannessa erässä runsas yleisö sai todistaa, ettei Sami Blomqvistin maine maalintekijänä ole tuulesta temmattu. Hän teki johtomaalin hallitusti omasta ribaristaan. Johdimme peliä 1-2, mutta emme onnistuneet pitämään johtoa loppuun asti. Kaksi ja puoli minuuttia oli jäljellä, kun vaasalaiset onnistuivat ”putoavalla lehdellä”, ”perhosella”, ”vilkkukiekolla” tasoittamaan pelin harmillisesti. 2-2 ja jatkoaika koitti jälleen kerran.
Se ei ehtinyt vanheta kuin 30 sekuntia, kun tehokaksikkomme Blomqvist/Ståhlhammar lopetti vaasalaisten pyristelyn. Blunkka maalasi ja Stole syötti. Pelin päätyttyä Mika Kero ynnäsi peliä ja sanoi, ”Emme onnistuneet pelaaman oikein johtoasemaamme ja niin he pääsivät tasoittamaan. Alivoima pelimme sitä vastoin onnistui tänään loistavasti. Yritys kautta linjan oli sovitun mukainen”.
Edessä on kymmenen päivän treeniputki, ennen kuin Ässät kampeaa ovista sisään Matinkylän latoon, 17.2.
Härkäviikon päätös koitos käytiin Vaasassa.
07.02.2010 23:00
Perjantaina pelattiin kotona kauden toiseksi viimeinen runkosarjan kotiottelu. Vastassa oli Kärpät, Oulusta. He olivat iskussa, saimme tehdä täyden iltapuhteen ja silti jouduimme taipumaan heille luvuin 0-3. Tuntui kuin emme olisi jaksaneet pirteiden oululaisten tahdissa. He ansaitsivat voittonsa ja ne kolme pistettä, jotka mekin olisimme kipeästi tarvinneet. Vaan ei muuta kuin leuka ylös ja eteenpäin.
Sunnuntaina jo lähdettiin taas matkaan, pikainen käynti pohjanmaalla, Vaasassa, oli edessä. Edellinen keikkamme Vaasaan ei ollut mairitteleva, hyviin muistoihin ei jäänyt muuta kuin maukas ateria pelin päätteeksi. Silloin pisteet jäivät sinne, mutta tänään on tarkoitus korjata tilastot siltä osin. Vastuuvalmentaja Mika Kero sanoi, ”Tänään lähdetään pelaamaan omaa peliä ja uskotaan työntekoon”. Ja myös tapahtui, töitä pojat paiskoivat ja kovasti yrittivät.
En tarkistanut tilastoista, mutta sanovat heidän hävinneen kotonaan ainoastaan kahdesti tällä kaudella. Jos se pitää paikkansa, niin tiukka iltapuhde on luvassa. Ja sellainenhan siitä tulikin, pohjalaiset saivat tehtyä avausmaalin ekassa erässä, vaikka paikat olivat meilläkin, useampaakin osumaan.
Toisessa erässä Tomi Ståhlhammar onnistui lyömään kiekon lähes tyhjään maaliin Joonas Saaren syötöstä ja näin tasoittamaan pelin yhteen yhteen. Vastaavista paikoista muistan pukin menneen aika usein vielä ohikin, ei välttämättä Stolella, mutta aina jollain vuorollaan. Muita tilastomerkintöjä tässä erässä oli vain kaksi jäähyä meille kaverin yhtä vastaan.
Tuomaritoiminta Vaasassa on puhuttanut aika tavalla kauden aikana eri joukkueiden kesken, aina kun oikeudenjakajista on tullut puhetta. Mutta en minä huomannut tänään mitään ihmeellistä yleisestä linjasta poikkeavaa, suht samanlaista kuin muillakin paikkakunnilla, sanoisin. Onneksi näin, viimeksi linja oli kaikkea muuta kuin tasainen.
Kotivoitot olivat siivittäneet yleisöäkin katsomoon kiitettävästi, ehkä runsaslukuisemmin kuin muilla paikkakunnilla tässä sarjassa.
Kolmannessa erässä runsas yleisö sai todistaa, ettei Sami Blomqvistin maine maalintekijänä ole tuulesta temmattu. Hän teki johtomaalin hallitusti omasta ribaristaan. Johdimme peliä 1-2, mutta emme onnistuneet pitämään johtoa loppuun asti. Kaksi ja puoli minuuttia oli jäljellä, kun vaasalaiset onnistuivat ”putoavalla lehdellä”, ”perhosella”, ”vilkkukiekolla” tasoittamaan pelin harmillisesti. 2-2 ja jatkoaika koitti jälleen kerran.
Se ei ehtinyt vanheta kuin 30 sekuntia, kun tehokaksikkomme Blomqvist/Ståhlhammar lopetti vaasalaisten pyristelyn. Blunkka maalasi ja Stole syötti. Pelin päätyttyä Mika Kero ynnäsi peliä ja sanoi, ”Emme onnistuneet pelaaman oikein johtoasemaamme ja niin he pääsivät tasoittamaan. Alivoima pelimme sitä vastoin onnistui tänään loistavasti. Yritys kautta linjan oli sovitun mukainen”.
Kaksi pistettä saimme ja vatsan täyteen välimerenmureketta, ei paha.
Edessä on kymmenen päivän treeniputki, ennen kuin Ässät kampeaa ovista sisään Matinkylän latoon, 17.2.
Turus tuli turppii ja yks pist
03.02.2010 23:00
Lähdettiin hakemaan pleijari paikkaa Turusta, tosin hävittiin tai voitettiin, ei se paikka tällä pelillä ratkea, mutta voitto helpottaisi vähän oloa. Viivan tuntumassa on kaikki vielä auki ja meillä on onneksi homma vielä omissa käsissä.
Turku-halli on aika iso näyttämö A-junnu peleihin, sen sai myös valmentajat todeta alkulämmön aikana, kun hukkasivat joukkueen. Mutta onneksi pojat löysivät takaisin omaan pukukoppiin hyvissä ajoin ennen pelin alkua. Tilanne oli pelottava. Turussa kaikki on suurta, halli, kaukalo, puheet…jne.
Ensimmäinen erä meni taas vähän niin kuin ketuilleen, aivan kuin Jokereitakin vastaan viime taistossa. Kaukalon kokoko mätti vai mikä? Peli ei vain asettunut uomiin, vaikka ei turkulaisillakaan pelissä hurraamista ollut. Mutta kun ylivoimallakaan ei saatu yhtään laukausta kohti Joni Ortiota,niin jotain pitäis tehrä. TPS onnistui kerran tähän erään yllättämään Erno Suomalaisen aivan ”sota-alueelta”.
Toinen erä oli jo parempi, vaikka turha tässä on mitään voltteja heitellä, sillä tehotonta se oli. Jonkin verran saimme paikkoja, mutta ei yhtään kiekkoa ohi Ortion, pussin perälle. Vaan ei onnistuneet turkulaisetkaan meidän päässä, onneksi. Peli oli edelleen toisen erän päättyessä 0-1.
Kolmannessakaan erässä ei ollut hurraamista. Vielä kun Tomi Ståhlhammar sai kyseenalaisen kympin, niin tuntui, että viimeinenkin oljenkortemme on käytetty. Hän pelasi vahvasti, tuoden useasti kiekon hyökkäysalueellemme sekä röyhkeästi nousten kaverin maalille. Tuntui vain siltä, että hän oli aika yksin nousuissaan. Mutta onneksi saimme työvoiton ja onnistuimme puristamaan yhden maalin. Maali syntyi, kun Valtteri Virkkunen teki ”Stolet” ja toi kiekon vahvasti ylös laitaa viistäen. Syöttö paluumuuttaja Joonas Saarelle, joka jatkoi pukin armoitetulle maalinsylkijälle, Uusivirran Lasselle. Tarkka laukaus ylämummoon, kiekko kimpoili maalissa kuin teräskuula flipperissä. Peli oli tasan, oikeutetusti, niin… oikeutetusti, vaikka emme esittäneet tällä kertaa kummoistakaan peliä, niin palloseura ei senkään vertaa kehuja ansaitse.
Jatko-aika koitti ja totutusta poiketen aloitimme täysilukuisena, mikä osaltaan lupasi hyvää. Aiemmin olimme jatkoajat yleensä hävinneet, emmekä tänäänkään poikkeusta siihen tilastoon tehneet, päinvastoin vahvistimme sitä, valitettavasti. Sillä ajassa 62:00 turkulaiset onnistuivat päättämään pelin, valitettavasti. Ei mennyt ihan oikein, mutta tää on tätä.
Perjantaina Matinkylään saapuu Kärpät, tervetuloa kannustamaan.
Myötämäessä edetään, tänään Jokerit saivat tuta.
30.01.2010 23:00
Taistelu pudotuspelipaikoista käy kiivaana, mekin olemme siinä mukana. Se on mukavaa. Kiva kuulua johonkin ”sisäpiiriin”. Jokainen peli on voitettava, jotta helpottaisi, eikö olekin mukavaa semmoinen? Jokereilla on sama tilanne, siitä syystä nämä pelit ovat ns. ”kuudenpisteen-pelejä”.
Jokereilla on kuusi voitettua peliä takana, luulisi heidän olevan jo kuivilla, vaan ei, sillä se verran tappioita napsahti tilille alkukaudesta. Meillä pisteiden kerääminen on ollut tasaista, ei ole ollut pitkiä voittoputkia, jos ei myöskään tappioputkia. Juuri tällä hetkellä rakentelemme voittoputkea, meillä on kaksi voitettua peliä takana ja kolmatta tavoittelemme narrien kustannuksella.
Ahdasta oli jo tullessamme hallille, sillä Peter Pan kavereineen liihotteli Hartwall-areenan yläkäytävillä ja tuhannet ihmiset autoineen oli tullut sitä ihmettelemään. Meille ahtaus konkretisoitui ensimmäisen erän alussa, kun Jokerit tulivat kovaa päälle. Koittivat taklauksillaan ottaa meistä yliotteen. Onnistuivatkin siinä alussa, halliten erää niin että tuli mieleen, mitenkäs tässä oikein käy? Alle minuutti ja 1-0 taululla, kyyti oli kylmää. Aaltosen Miro onnistui kuitenkin tasoittamaan seitsemän minuutin kohdalla pelin yhteen yhteen. Vähän helpotti, muttei poistanut tosiasiaa, että Jokerit olivat vahvoja ja pelasivat kuuden voitetun pelin kasvattamalla itseluottamuksella. Tekivät erään vielä kaksi maalia, joten tauolle 3-1 numeroissa.
Jussi Ahokas kun lähti olympialaisiin paimentamaan naisten maajoukkueen maalivahteja, niin vastuuvalmentajan saappaat kuukaudeksi ottanut Mika Kero herätteli erätauolla pelimiehemme ja sai heidät muistamaa keitä ovat ja että pelatkaa sen mukaan. Ja hehän tekivät työtä käskettyä ja käänsivät pelin meille. Narrit olivat ihmeissään, kun vastattiin samalla mitalla, millä he tulivat pelin alussa. Kahdeksassa minuutissa, kolmella nopealla yv-maalilla, käänsimme pelin meille. Johdimme hetkessä 3-4 numeroin, emmekä enää johtoa luovuttaneet. Ajassa 31:47 Sami Blomqvist teki voittomaaliksi jääneen viidennen osumamme. Samin sekä Miro Aaltosen iltapuhde oli loistava, molemmat tekivät pelissä pistesaldokseen 3+2. Voitimme toisen erän 1-5 ja tauolle mentiin 4-6 lukemissa.
Kolmaskaan erä ei tuonut enää lohtua Jokereille, vaikka kovasti yrittivätkin, jopa ilman maalivahtia meidän saadessa jäähyn erän loppupuolella. Tämä uhkapeli kostautui, sillä Uusivirran Lasse kävi kaunistelemassa taululle loppunumeroiksi 4-8 tyhjään maaliin. Tänään olisi Jokerit tarvinnut avukseen ylähallissa liihotelleen Peter Panin, vai olisiko sekään auttanut…en usko.
Ekaa erää lukuun ottamatta, meiltä loistava peli. Vaikka nämä kaksi sankaria takoivatkin kovat pisteet henkilökohtaisiin pistesarakkeisiin, niin pelin voitimme kuitenkin leveän rintaman loistavalla pelillä. Voisin nostaa monta kaveria jalustalle, itse asiassa kaikki, sillä voitimme JOUKKUEENA.
HPK toistamiseen vastassa viikon sisällä.
27.01.2010 22:00
Toinen Hämeenlinna keikka viikon sisällä ja niinpä hämäläiskikat alkavat olla hallussa. He pelaavat sellaista ”kontroluitulähtösentterileikkaapakkiavaalaitaan…äähMörskykatkasi…kontrroloitulähtösentterileikkaapakkiavaalaitaan…äähMörsky…jne”-peliä. Se toi tänään tulosta…meille. Miro Aaltosen ensimmäinen vaihto pelissä ja meidän ensimmäinen maali suunnilleen samassa ajassa, 01:27. Hämäläiset saivat muutaman paikan tasoittaa, kun pääsivät kokeilemaan ylivoimaansa, kertaalleen jopa minuutin verran viidellä kolmea vastaan. Mutta alivoimamme toimi tänään ja teimme kaikki heidän yrityksensä tyhjiksi. Tasakentin veimme limpun liukkaasti heidän päähän ja pidimme siellä. Saimme mekin kokeilla kahden pelaajan ylivoimaa puolitoista minuuttia, yhtä laihoin tuloksin. Tosin kolmesti kilahti putki sen puolentoista minuutin aikana.
Toinen erä aloitettiin ylivoimalla ja juuri sen ollessa päättymässä onnistui Juuso Forsström siirtämään meidät 0-2 johtoon. Otimme erässä kolme kakkosta heidän yhtä vastaan. Tavallaan hyvä, sillä muuten Erno Suomalaisella ei olisi ollut mitään tekemistä maalillamme. Ajassa 35:54 Mika Mörsky sai palkkion hyvästä pelistään siirtämällä meidät jo 0-3 johtoon. Hänen iltapuhteensa koostui kovasta luistelusta ja sitkeästä karvaamisesta, jonka seurauksena saimme monta hyvää maalipaikkaa.
Kolmas erä oli jatkumo ensimmäiseen ja toiseen erään. Saivat kuitenkin kuin varkain rikottua Ernon kuparisen siihen alkuun. Maalin innoittamina yrittivät rikkoa myös peliämme, mutta ottivat vain jäähyn toisensa perään. Kristian Näkyvä onnistui siniviivalaukauksellaan päättämään erään heidän jäähyn ja muuttamaan taululle lopulliset 1-4 luvut.
Voitimme pelin kolmella maalilla, mutta jos Roope Rannalla olisi ollut edes hivenen tuuria tänään mukana, olisimme voittaneet kuudella tai seitsemällä maalilla. Harmittaa hänen puolesta, ettei pomppinut kiekko hänelle tänään. Mutta kyllä se vielä…taitava kaveri.
Lauantaina pisteiden metsästys jatkuu Hartwall-areenan kellarissa Jokereita vastaan.
Tapparan kustannuksella parantelimme asemiamme
24.01.2010 20:00
Viikko sitten voitimme Tapparan Baronalla 7-1 ja nyt kohtasimme taas. Eivät olleet oppineet mitään ihmeellisiä temppuja viikon aikana. Ehkä alivoimaa pelaamaan, se tuntui heiltä luistavan. Meillä oli sellainen jakso tänään ohjelmassa, että harjoitellaan ylivoimaa. Kaikkiaan n. 20 minuuttia sitä treenattiin ja loppujen lopuksi se alkoikin jo sujumaan suht mallikkaasti. Ensi kerralla sitten otetaan ohjelmaan jakso, missä harjoitellaan maalintekoa, tänään ei ollut niiden vuoro. Tosin molemmat illan maaleista syntyi ylivoimalla, vähän niin kuin mallina tulevasta.
Maaleja tosiaan tehtiin vain kaksi koko pelissä ja onneksi me teimme molemmat. Ensimmäisen järjesti ajassa 12:57 akseli Tomi Ståhlhammar - Roope Ranta Näkyvän Kristianin viimeistellessä. Tässä ylivoimassa kiekko liikkui hyvin pelaajalta toiselle, eikä näin ollen maali ollut kauhea yllätys. Kaveruksissa Stole / Roope riitti muutekin virtaa yllin kyllin myös tässä pelissä. Onnistuivat luomaan tukun hyviä tilanteita, pitkälti hyvän liikkeen ja yrittämisen ansiosta sekä taidon suojata kiekkoa ahtaassakin tilassa. Porkkanapöksytkin tsemppasivat ekan erän hyvin, eivät olleet montaakaan potkua perässä, hyvä erä heiltä.
Toinen erä oli sitten selkeämmin meidän, kaveri joutui rikkomaan tuon tuosta ja pääsimme treenaamaan ylivoimaa, huono erä heiltä. Roope Ranta onnistui erään nopean hyökkäyksen päättämään tyylikkäällä laukauksella B-pisteen kaarelta, Blomqvistin Samin jätettyä hänelle pukin kuin tarjottimelle.
Kolmas erä oli huomattavasti siistimpi, molemmille vain yksi kakkonen. Maaleja emme enää tehneet, eikä Tapparakaan, tosin ei heillä oikein ollut paikkojakaan. Maalivahtien torjunnat meidän hyväksi 39/23. Erno Suomalainen onnistui säilyttämään kuparisensa ehjänä. Ihan kauheaan pommitukseen hän ei joutunut, mutta nollapeli on kuitenkin aina nollapeli.
Hämäläiskiekon salat alkavat aukeamaan viimeistään keskiviikkona, kun kohtaamme HPK toistamiseen viikon sisällä ja jälleen Rinkelimäellä. Se peli on järjestyksessään jo kuudes hämäläismittelö peräjälkeen. Sitä on tullut jotenkin harkitsevaisemmaksi…nääs.
Hämeenlinnalaiset rankaisivat erikoistilanteista
23.01.2010 16:00
Kipakka pakkanen saattoi meidät läänimme pääkaupunkiin haastamaan paikallinen pallokerho, jatkuvaa juhlavuotta pelaava HPK. Sarjataulukossa hämäläiset olivat pari sijaa ylempänä. Voitto tänään, niin olisimme olleet jo aivan heidän kannoillaan tavoitellen kuudetta sijaa.
Liigasta olimme saaneet mukaan kentällisen pelimiehiä, Ranta, Stole, Sami ja Kusti, jotka muodostivat ykköskenttämme Uusivirran Lassella vahvistettuna. Loput olivat parasta A-ryhmää. Peli alkoi meiltä hyvin, pyöritimme peliä heidän päädyssä ja teimme ottelun avaus maalin. Joonas Valkonen laukoi siniviivalta kauden ja samalla A-junnu uransa ensimmäisen börsän. Riemua ei vain kauaakaan kestänyt, sillä kerhon kaverit tekivät meille av-maalin. Ties kuinka mones av-maali se olikaan tällä kaudella, liian mones. Eka erä oli kuitenkin meidän, ainakin laukausten osalta ja muutenkin pelasimme enemmän kerhon päädyssä kuin Iilahden Joonaksen ristikon alla.
Toinen erä oli ensimmäisen kopio, teimme ensin maalin ja sitten he tasoittivat. Tällä kertaa ei kuitenkaan alivoimalla vaan ylivoimalla. Se on vähän hyväksyttävämpää, mutta suunnilleen yhtä paljon sekin harmittaa. Laukaukset olivat taas meille, mutta viimeistely ontuu pelistä toiseen. Tuntuu kuin kaveri ei tarvitsisi kuin yhden paikan niin se riittää. Perään kuuluttaisin vähän lisää huolellisuutta molempiin päihin niin tulosta alkaisi tulemaan, ehkä…mahdollisesti…toivon. Ykkös-kenttämme johdolla painoimme peliä kovalla sykkeellä kerhon päähän, vaan ilman tulosta.
Kolmas erä alkoi taas alivoimalla ja huonosti kävi. Viinamäen Mika, 3+1 tänään, teki päivän toisen maalinsa, joka olikin sitten voittomaali. Hän iski vielä yhden ja syötti viimeisenkin kerhon maaleista sekä pokkasi pelin päätyttyä ansaitusti Kiekkolehden ykköstähden eli kolme pistettä. Kolme pistetä jäi myös Hämeenlinnaan harmittavasti. Tosin ei meillä rehellisesti sanoen montaa paikkaa kolmannessa erässä ollutkaan, kuten ei heilläkään, mutta he vain käyttivät kovalla prosentilla omansa.
Pisteiden metsästys jatkuu kiivaana, huomenna jo matkaamme Tapparan vieraaksi Hakametsään ja sitten taas keskiviikkona tullaan takaisin Hämeenlinnaan.
